keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Ja taistelulaulu soi

Vapusta on muodostunut juhla, jolloin jokainen voi hetkeksi irtaantua ajattelustaan ja heittäytyä idiootiksi. Vaikka olen itsekin moiseen karnevaali-idiotismiin usein kytkeytynyt, en osaa ajatella vapusta paljon mukavia asioita. Ilmapallojenkin puhaltaminen saa vain pään kipeäksi.

Koska nuoriso - ja varmasti suuri osa muustakin väestä - näkee vapun vain ryyppäämiseen sopivaksi, listaan topvitosen vapun perustan lauluista. Niissä taistellaan vapaudesta omiin käsiin, omiin jalkoihin, omiin aivoihin. Taistelun kohteet ovat toki lauluissa moninaisia, vaikka jokaisen kohteen taustalla voi nähdä pilkottavan kapitalistisen tavarakierron, joka muuttaa ihmisetkin hintalapuiksi.

Siis hyvää tätä päivää ja huomista. We gotta take the power back... tai jotain sinne päin.


1. The Band: King Harvest (Has Surely Come) (The Band, 1969)
2. The Nightwatchman: Battle Hymns (One Man Revolution, 2007)
3. Rage Against the Machine: Know Your Enemy (Rage Against the Machine, 1992)
4. System of A Down: A.D.D. (American Dream Denial) (Steal This Album, 2002)
5. KOM-teatteri: Toveri, mitä odotat (Porvari nukkuu huonosti, 1971)

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Kevätsinkku

Kevätbiisien perään lienee sopivaa heittää lista sinkuista. Ei siksi, että kevät olisi jotenkin sinkkujen aikaa, mitä se toki saattaa olla, vaan siksi, että Panu esitteli omassa kevätlistassaan biisejä, jotka hänellä on kaikki myös sinkkuina. Siis vinyylisinkkuina.

Vinyylisinkut – tai pikkukiekot tai nelivitoset – ovat mukavia, vaikka niitä on kärsimättömän kuuntelijan ikävä käsitellä. Jos sinkut olisivat käytössä helppoja, niitä kuuntelisivat varmasti kaikki massamusiikin ystävät, jotka ostavat vuodessa kaksi tai kolme levyä ja niistä jokaisen yhden radiosta usein kuulemansa biisin perusteella. Kun levy on hankittu kotiin, veivataan cd-soittimesta single repeat –toiminto päälle ja kuunnellaan samaa hittiä kaksi päivää. Sitten levy jää pölyttymään hyllylle, kunnes joku ostaa sen kirpputorilta, kun se on sinne kiikutettu. Pahimmassa tapauksessa kyse on musiikista, joka ei oikeasti kelpaa kenellekään.

Mutta vinyylisinkut... oli aika, noin viisitoista vuotta sitten, jolloin hurahdin niihin hetkeksi totaalisesti. Syy oli Rolling Stonesin. Turun VPK:n talolla tuolloin järjestetyille levymessuille mennessäni mielessä siinsi vain Rollarien sinkut. Ostin niitä silloin 10-15 kappaletta. Yhtäkään en kadu, vaikka soundi on paikoin rahinan takia luokaton. Innostus kuitenkin hiipui – sinkkuihin meinaan. Siksi niitä ei ole kertynyt kuin vähän yli sata. Rollareita joukossa on runsas kolmekymmentä.

Kevääseen sopivista topviitoslistalleni hyppäävistä sinkuista yksikään ei ole Rollari-sinkku, koska niistä teen vielä oman listan tuonnempana. Ekaksi yltää kuitenkin (niin halutessaan) Rollareihinkin liittyvä biisi, joka on ehdottomasti yksi upean soulfirma Motownin hienoimpia tuotoksia. Pakko myös todeta, että harmikseni kamerani on epäkunnossa: kolmantena olevan ”Spinning Wheelin” psykedeelinen ”sateenkaariviinyyli” oli ansainnut päästä kuvaan.

1. The Temptations: Papa Was A Rollin’ Stone (1971)
2. The Spencer Davis Group: Keep on Running (1965)
2. Blood, Sweat & Tears: Spinning Wheel (1968)
4. T. Rex: Children of the Revolution (1972)
5. Tom Petty: I Won’t Back Down (1989)

maanantai 21. huhtikuuta 2008

Kevättä rinnoissa

Kevät on ahdistavaa aikaa. Ainakin jos on uskominen Kauko Röyhkää. Kevääseen kuuluvien biisien listan väsään niin nopeasti, että selityksille ei jää sijaa. Nopeuden syynä on se, että mielessäni pyörivät jo muita aiheita kantavat topvitoset. Kevätlistani on tässä:

1. Kauko Röyhkä: Kevät (Tyttöjen ystävä, 1991)
2. System of A Down: Ego Brain (Steal This Album, 2002)
3. Rage Against the Machine: Wake Up (Rage Against the Machine, 1992)
4. Smashing Pumpkins: Silverfuck (Siamese Dream, 1993)
5. Depeche Mode: A Pain That I'm Used to (Playing the Angel, 2005)

Näillä mennään ja rytinä on kova.

lauantai 19. huhtikuuta 2008

Yksipuolinen kevät


Päätin tehdä oman vastineeni Tommin fiilislistaan. Omani käsittelee ajankohtaista vuodenaikaa. Keväällä olen usein riemukkaalla tuulella ja siihen liittyy paljon lauluja joita on erityisen mukava kuunnella kun kevättuuli pöllyttää hormooneja selkäydintä myöten. Jotkut näistä biisesitä on ollut keväsuosikkejani jo niiltä ajoilta, kun eräs hyvä kaverini päätti julistaa yksipuolisen kevään (muistaakseni se tapahtui jonakin aikaisena maaliskuun viikoloppuna). Yksipuolisen kevään julistamisen jälkeen hän ryhtyi tomerasti toimeen ja kulki viikon tai pari valkoinen T-paita päällä ja nahkatakki auki. Ikäväkseni on todettava, että tämä jalo kevään edistämistyö tuotti kaverilleni vain flunssan.
Listani on myös kunnianosoitus singleille, sillä biisestä U2:ta lukuunottamatta löytyy minulta sinkkuina. Näitä mustia pikkupitsoja on aina silloin tällöin kivaa pyöritellä ja kieriskellä nostalgiassa.

1. Tavaramarkkinat: Kevät
2.Steppenwolf: Born to be wild
3. Pelle Miljoona 1980: Lanka palaa
4. Thin Lizzy: Trouble boys
5. U2: Party Girl (Under the blood red sky)

perjantai 18. huhtikuuta 2008

Joki jaksaa virrata ja innostaa


Eilen olin pojan kanssa heittelemässä käpyjä läheiseen puroon, jota voi kutsua halutessaan myös ojaksi tai joeksi. Koska kävyt plumpsahtelivat veteen niin iloisesti, että poikaa nauratti, nimitän tarkastelemaamme juoksevan veden luontoilmiötä joeksi.

Joista on kirjoitettu useita hienoja biisejä. Käpyjen lennellessä mielessäni alkoi hyrrätä Talking Headsin "Take Me to the River", vaikka meillä ei ollut pienintäkään aikomusta hypätä veteen tai edes toivoa kastumista. Joelta palattuamme kirjasin ylös hienoimmat jokibiisit. Niissä on mielenkiintoista aiheiden ja teemojen erilaisuus: on epätoivoista ja intohimoista rakkautta, tuskaan taipuvaa nostalgiaa, sotilaan kaikkivoipaa näkökulmaa - ja myös huolta luonnosta. Joki mutkittelee ja taipuu laulussakin aiheeseen kuin aiheeseen. Mielenkiintoista on sekin, että listaani biisit tulivat aikajärjestykseen. Kertookohan se jostakin?

1. Neil Young with Crazy Horse: Down by the River (Everybody Knows This is Nowhere, 1969)
2. Talking Heads: Take Me to the River (More Songs about Buildings and Food, 1978)
3. Bruce Springsteen: The River (The River, 1980)
4. Dire Straits: Ride Across the River (Brothers in Arms, 1985)
5. Midnight Oil: River Runs Red (Blue Sky Mining, 1990).

tiistai 15. huhtikuuta 2008

Fiilis

Nyt on pakko listata puhdasta fiilistä, vaikka fiilis ei koskaan ”puhdas” olekaan. Mitä oikeastaan tarkoittaisi ”puhdas fiilis”? Tarkoittaako se jotakin samanlaista kuin ilmaus ”mä tein sen ihan fiilispohjalta”? Jos tarkoittaa, niin elämä on ihan fiilispohjainen juttu – mikä se toki onkin.

Tänään ajoin taas autolla noin neljä tuntia. Kaksi tuntia huristin yhteen suuntaan ja toisen mokoman takaisin. Toivon sen kannattaneen, vaikka ihan pelkästä fiilistelyn ilosta en ajoon lähtenyt. Jostakin renkaiden ja asfaltin kosketuksesta, kitkan kiikkerästä kauneudesta sateen vettämällä tiellä kuitenkin tupsahti tunne. Tuossa tunteessa on lähtöä, liikettä, pakoa, paluuta, tuoreutta ja kulunutta vanhuutta. Tunteesta tuhertamani lista on omituinen, sekava. Olisi mukavaa, jos osaisit kertoa, mikä tämä tunne on. Minä en osaa, mutta kyllä siinä(kin) varmasti nykyisellä asuinpaikallani jotakin tekemistä on.


1. Nine Inch Nails: Happiness in Slavery (Broken, 1992)
2. Van der Graaf Generator: Refugees (The least we can do is wave to each other, 1970)
3. The Animals: We Gotta Get Out of This Place (Animal Tracks, 1965)
4. Pearl Jam: Sad (Lost Dogs, 2003)
5. Bush: Prizefighter (The Science of Things, 1999)


Pearl Jam vetää Sadin studiossa livenä. Rok.



lauantai 5. huhtikuuta 2008

Sapattilista


Sapatin
kunniaksi Listaan mielestäni parhaat Black Sabbath biisit. Tutustuin ensimmäisen kerran tähän körttinuorten suosikki-inhokkiin, kun isoveljeni osti Never say die levyn. Hipgonsis:in suunnittelema kansi teki lentokoneista kiinnostuneeseen poikaan lähtemättömän vaikutuksen. Pidän edelleenkin kansien kummallisesta mystisestä tunnelmasta. Levykin kuullostaa edelleen hyvältä. Levy nimiraita on aika ylittämätön ja harvinaisen nopea Sabbath-biisiksi, jotka yleensä on sellaista suomalaista virrenveisuutempoa hitaampia. Kuuntelin Sabbathia sen verran tiivisti, että tilasin postimyynnistä college-paidan, jossa bändin nimi oli sommiteltu kivasti ristinmuotoon (mitähän vanhempani mahtoivat ajatella). Halusin siis muidenkin tietävän, että Black Sabbath on kova bändi. Pistin paidan päälleni myös 8. ja 9. luokan luokkakuviin, koska paita oli minusta niin hieno. Todella upea "Fashion Statement". Näihin aikoihin koulukaverini perustivat bändin nimeltä Lady Evil. He soitteliva AC/DC:tä, Black Sabbathia ja muiden bändien hevibiisejä (en muista kirjoittivatko koskaan yhtään omaa laulua). Koska olin varsin hyvä englannissa ja omistin Sabbath Bloody Sabbath levyn, osakseni tuli kaivaa nimibiisin sanat, kun he halusivat opetella soittaamaan sen. Kuuntelin kymmeniä kertoja laulun läpi yrittäen saada selvää Ozzy:n rääkymisestä. Suosikkini tällä levyllä on kuitenkin levyn päättävä proge-henkinen Spiral Architect.
Jossakin vaiheessa pikkuveljeni osti Master of reality albumin. Sen aloittavan Sweet leafin sanoma ei onneksi auennut vaikutuksille alttille nuorukaiselle, mutta biisin aloittama yskäisy oli nuoresta pojasta sairaan hieno tapa aloittaa biisi. Sitä paitsi isoveljeni osasi jäljitellä tuota yskäisyä varsin uskottavasti.
Paranoid on hieno biisi. Sanoitukselliseti niin mainio, ettei sitä kertakaikkiaan pysty vakavalla naamalla kuuntelemaan. Tietysti teini-ikäisenä se ei naurattanut, vaan tuntui totiselta taiteelta. TeHo on myöskin ansiokkaasti sen kasetille örissyt. Siksikin se on tärkeä tuotos minulle.
Teini-iän jälkeen olen kuunnellut bändin levyjä aika harvoin. En milloinkaan innostunut Ronnie James Dio:n aikaisesta Sabbathista, enkä sen enenpää Ozzyn sooloilustakaan piitannut, paitsi nyt ehkä siitä realitysarjasekoilusta. Viime viikkoina olen kuitenkin pitkästä aikaa soitellut näitä sulosäveliä. Syynä tähän vanhojen lämmittelyyn on kukas muu kuin Tommi, joka osti hienon Past Lives levyn. Joten tartuin pirua sarvista ja soitin kaikki vanhat lempparini läpi. Mukaan lukien popahtavan It´s alright:in. Kiitos Tommi.

1.Never Say Die (Never Say Die)
2. Paranoid (Paranoid)
3. Spiral Architect (Sabbath Bloody Sabbath)
4. Sweet Leaf (Master of Reality)
5. It´s Alright (Technical Ecstacy) 

tiistai 1. huhtikuuta 2008

Paska kaupunki

Paikka jossa asun ei ole paikka. Tämä on pelkkä tila, jota ei paikaksi muuteta. On ihan hyvä, että maailmassa on tilaa ja tiloja, jotka vain ovat, mutta käy pitemmän päälle melko tympeäksi, jos tuollaisessa tilassa yrittää asua. Asuminen vaatii tilan muuttumista paikaksi.

Jo jonkin aikaa olen kaivannut muutosta, asettumista kodiksi kutsuttavaan paikkaan. Tänään tunne vieraana olemisesta kasvoi oudon voimakkaaksi. Ehkä kevätflunssan voimistuminen vaikuttaa asiaan. Listaukseen oli kuitenkin ryhdyttävä. Kuuntelin biisejä niin paljon, että tämä tila tuntuu tyhjältä. Jätän selityslaatikkonikin tyhjäksi.

Tässä on lähtöä enteilevä top5. "Paskan kaupungin" jätän pois ilmiselvyyssyistä, mutta ensimmäinen biisi korvaa sen...

1. Live: Shit Towne (Throwing Copper, 1994)
2. R.E.M.: Leave (New Adventures in Hi-Fi, 1996)
3. Audioslave: Out of Exile (Out of Exile, 2005)
4. The Wallflowers: Invicible City (Bringing Down the Horse,1996)
5. The Boo Radleys: Ride the Tiger (C'mon Kids, 1996)


Video: Live, "Shit Towne" (11.6.2000)