sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Rockin ulkomuseo osa 2

En ollut konsertissa, mutta lataan tähän kontribuutioni. Kuulin, että lämmittelijänä soittanut Molly Hatchet oli veltto yritelmä. Ehkä näin oli siksi, että pääesiintyjä saisi pitää thunderinsa. Oli miten oli, Molly Hatchetin on helppo uskoa olevan yhdenlainen vanhoilla kannuksilla kopisteleva rykmentti, sellainen kuin ZZ Topin partaveikot. Tosin se olisi lämmittelijänä varmasti ollut vielä kurjempi.

Hyvä, että en ollut konsertissa, sillä näin Molly Hatchet pysyy minulle edelleen terävänä boogie woogie -orkesterina, jonka olemus kiteytyy svengaavassa Double Trouble Live -konserttitaltioinnissa. Panun lynärilistan oheen tiputan Molly Hatchetin vastaavan. Mainittakoon tässä erikseen vain ykkönen: Fall of the Peacemakers on MH:n Free Bird - eikä se häviä esikuvalleen, vaikka ei olekaan päässyt samanlaiseen monumenttiasemaan.

1. Fall of the Peacemakers (No Guts... No Glory, 1983)
2. Whiskey Man (Flirtin' with Disaster, 1979)
3. Edge of Sundown (Double Trouble Live, 1985)
4. What's It Gonna Take? (No Guts... No Glory, 1983)
5. Satisfied Man (The Deed Is Done, 1984)



lauantai 23. toukokuuta 2009

Rockin ulkomuseo osa 1


Kävin viikolla Helsingissä asti katsomassa vanhoja rock-pieruja. Lynyrd Skynyrd soitti sellaisen sopivan museosetin, joka tarjoili yleisölle mitä se halusi. Kaikki oli huolella hoidettu kuntoon. Soitajilla oli kaikilla asianmukaiset työjalkineet (buutsit) ja työvälineet (Gibson Explorer, Les Paul, Fender Stratocaster). Tunnelma oli kaikinpuolin riemukasta vaikka bändillä on varsin synkeä menneisyys. Soittajia on kaatunut bändin muonavahvuudesta enemmän kuin huonossa sotaelokuvassa. Keikan kunniaksi ajattelin museoida oman Lynyrd Skynyrd Top vitosen.

1. Free Bird (Pronounced, 1973)
2. The Ballad of Curtis Loew (Second Helping, 1974)
3. Gimme three steps (Pronounced, 1973)
4. One More Time, (Street Survivors, 1977)
5. Sweet Home Alabama (Second Helping, 1974)

Spotify:n käyttäjille:

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Norman Batesin äitienpäivä

Ajattelin ensin olla sotkematta äitienpäivää top vitoseen, koska en uskonut aiheeseen löytyvän sopivia biisejä. Rockmiehet ovat kovia kundeja, eikä äideistä lauleta. Hieman asiaa tutkittuani huomasin olevani väärässä. Otan siis lusikallisen äitienpäiväkakkua kauniiseen käteeni ja teen kiltisti listan.
Aloitetaan Tuomari Nurmion Oi Mutsi mutsilla. Mistä muualta tuhlaajapoika löytää tässä kylmässä maailmassaleposijan, kuin oman äitinsä helmoista?
Lynyrd Skynyrdin biisissä esiintyy viisas äiti, joka antaa pojalleen elämänohjeeksi: "be a simple kind of man". Lisäksi hän kehoittaa hankkimaan naisen rakkautta saadakseen, olemaan kadehtimatta rikkaiden kultaa ja niin edelleen.
Queenin Bohemian Rhapsody:ssa laulun poika tunnustaa tekosiaan äidilleen: "Mama, I just killed a man". Äidin syliin on pojilla kiire, kun maailma murjoo.
Pink Floydin Mother onkin sitten äiti-poika suhteen vaikeampaa laitaa. Siinä laulun poika kärsii aikuisena rockstarana ylisuojelevan äidin aiheuttamista traumoista.
Viimeiseksi olen valinnut Policen hyvin omituisen Mother raidan. Se on ollut minusta aina todella häiriintynyt laulu. Jostain syystä kuvittelen laulun kertojaminäksi aina Norman Batesin. "Well every girl I go out with becomes my morher in the end" Ja voihan sitä ajatella, että jollakin tavalla Batesin motellissa jokainen päivä on äitienpäivä.
Tuomari Nurmio: Oi mutsi mutsi (Kohdusta hautaan, 1979)
Lynyrd Skynyrd: Simple man (pronounced, 1973)
Queen: Bohemian Rhapsody (Night at the Opera, 1975)
Pink Floyd: Mother (The Wall, 1979)
The Police: Mother (Synchronicity, 1983)

Alla on (kokeilun omaisesti) sama lista Spotify:n käyttäjille: