sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Kasarikakkaklassikko

Alphaville: Big in Japan
Olin nuori 80-luvulla. Tämä oli osa sen ajan ääniraitaani. Tämä on ihan rehellistä saksalaista syntikkapaskaa. Siksi se onkin pakko tänään nostaa sunnuntaiklassikoksi. Tokio odottaa.



Muita marssimusiikin helmiä voi hehkutella täällä.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Wake from your sleep...

Tänään saatte kauan sitten kirjoittamani tosipohjaisen runon. En muovaa sanoille kummempaa kehystarinaa, mutta tunnelman saatte. Runo kytkeytyy mielessäni Radioheadin lauluun ”Exit Music (for a film)”, mutta en pysty selvärajaisesti sanomaan, miksi näin on. Kenties kyse on laulun tiivistämästä menetyksen surusta. Jostain syystä laulu alkoi muutama tunti sitten soida päässäni. Sen jälkeen tuli mieleeni taas tämä runo. Se oli pakko kaivaa esiin.

Kiristävissä vakosamettihousuissa
hyppäsin pellolle heittämään
kuperkeikkaa.


Vauhdissa ammuin
varjossa makaavaa lehmää ja osuin
keskelle pehmeätä paskaläjää.
Vieressä kaveri nauroi viimeistä päivää.

Hän otti vanhemman naisen
äkkipikaistuksissaan metsän siimeksessä
ampui itseään ohimoon.

Tungin housut saunanpesään, pesin pääni
ja katosin kaupunkiin.



Muita laukauksia on täällä.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Hallelujah

Teemalla oli Leonard Cohen -ilta. Sen innoittamana yksi hienoimmista covereista ikinä. Jeff Buckley, olkaa niin hyvät.


Linkki
Muuta vastaavaa ja vastaamatonta.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Vapaaehtoiset

Sattumalta olemme Tommin kanssa olemme päätyneet 60-luvulle tällä viikolla. Olen viime aikoina pohdiskellut tuota aikaa kahdestakin syystä.
Kävimme joululomalla Vietnamissa. Siellä on aika vaikeata vältellä Vietnamin sotaa (ei se minua haitannut). Esimerkistä käynee seuraava: teimme päivä retken Mekong-joelle. Bussiin astuessa opas esitteli itsensä kohtuullisen vaikeaselkoisella englannilla; "Sodin amerikkalaisten puolella. Olin 18-vuotias, kun minut määrättiin armeijaan tulkiksi. Olisin halunnut opiskella lääkäriksi." Tämän jälkeen hän selitti, miten "Vietnamilaiset ovat rauhaa rakastava kansa ja rakastavat turisteja, jotka tuovat rahaa köyhään maahan."
Luen James Ellroy:n brutaalia American Underworld trilogiaa, joka sijoittuu 60-luvun amerikkalaiseen hämärään. Se on komea sekoitus todellisuutta ja tarua. Se piirtää säälimättömän kuvan maasta, jossa kyyniset lainvartijat, moraalittomat poliitikot ja järjestäytynyt rikollisuus hallitsevat maata varjoista.
Tämä innoitti pitkästä aikaa kuuntelemaan Jefferson Airplane:a. Etenkin Volunteers LP:n nimikkobiisi kuullosti mukavan tuoreelta taas kerran. Se on yksinkertainen kutsuhuuto vallankumoukseen. Sanoitus on ytimekäs ja ajaton. Nykyinen mielenosoittajasukupolvi voisi mainiosti laulaa tätä laulua.



Muita vallankumouslauluja voi kuulla täällä.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Union Song

Onhan näitä bändejä, mutta vain yksi The Bändi. The Bandin nimeä kantava, vuonna 1969 julkaistu toinen albumi on yksi hienoimmista rockin historiassa. Se ei ole mikään varsinainen konseptialbumi, mutta orkesterin soinnin hioutuneisuus, brassailematon tietoisuus juurista ja omista taidoista, käy yhdenlaisesta konseptista. "Äijämusiikkia", yksi tuttu totesi. Juu, miehet soittavat, mutta se on ilmauksen selitukseksi huono. The Bändi sopii kaikille, jotka haluavat saada musiikista virheettömyyden tunteen - mitä se sitten tarkoittaakin. Orkesterin soiton yhtenäisyydessä on kuitenkin rentoutta ja tiukkuutta, jota kuulee harvan kokoonpanon levyillä. Toki The Band oli päässyt hieman harjoittelemaan ennen omia levytyksiä, ensin Ronnie Hawkinsin taustabändinä (tuolloin The Hawksina) ja sitten Sir Bobin taustalla 1960-luvun puolimaissa. Kivat koulut tuli käytyä.

The Band -albumin päättää “King Harvest (Has Surely Come)”, joka liikkuttaa minua paitsi sävellyksenä, niin eriyisesti sanoituksen takia. The Band tulee vasemmalta ja kovaa, vaikka ei mitään teesiä esitäkään. Viljelijöitä, ammattiyhdistykseen liittymistä, lakkokehotuksia. Hitto, laulu tuo jostenkin mieleen Stenbeckin Vihan hedelmät ja John Fordin siitä tekemän komean, Hollywoodissa poikkeuksellisen elokuvan. Mielleyhtymä vain parantaa laulua.

Studiossa taltioitu versio päättyy kohdassa 04:30.



Muiden tämän sunnuntain “bändien” jäjille pääsee täältä.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uuteen vuoteen

Bileet käynnistyvät tällä. Samoin käy uudelle vuodelle ja kaikenlaisille aluille.



Muita tämän vuoden alkuja tapaat täällä.Linkki

Punky New Year

Tästä on hyvä aloittaa:



Hyvää Uutta Vuotta.
Muita aloitusvetoja voi kuulla täällä.