sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Vieraana omassa maassa



Tämän laulun motivoi Panun laulun tapaan työ. Ja jos Panu oli viime viikon valinnassaan vieraana vieraassa maassa, niin minä olen tällä viikolla vieraana omassa maassa. CMX:n ”Pohjoista leveyttä” on väitöskirjani “Vieraana omassa maassa” – Suomalaiset road-elokuvat vapauden ja vastustuksen kertomuksina 1950-luvun lopusta 2000-luvulle temaattinen kehys. Kolmen viikon kuluttua pitäisi väitellä.



Muita asioiden päättämiseen liittyviä lauluja löytyy täältä.

Työmiehen lauantai

Olen tainnut aikasemminkin mainita, että työantajani mielestä yhtenä lauantaina kuussa on hyvä tehdä töitä. Nämä lauantait ovat tylsiä. Selvästi kenelläkään ei ole motivaatiota tehdä töitä. Suurin osa tulee paikalle, koska on pakko. Frank Zappa sai minut eilen viihtymään töissä ihan kohtuullisesti. Sen takia Zappaa kannattaa soittaa sunnuntainakin.



Muita työmiesten parhaita löytyy täältä.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Vieras vieraalla maalla

Jatkan viime sunnutain teemaa; kotimatkaa odotellessa. Pyöräilin viime sunnuntaina lahden reunaa, johon Shenzhen rajoittuu etelässä. Lahden rantaa on jätetty puistovyöhyke johon kuuluu myös mangrovemetsän rippeet. Sinne oli päättänyt pyöräillä, koska oli harvinaisen kirkas ilma. Auriko paistoi täydeltä terältä ja minä valuin hikeä. Siinä pyöräilessäni ja ulkoilevia kiinalaisia väistellessä kuuntelin musiikkia 70-luvun soittolistalta, jonka olen Spotifyhin kokoillut. Kun huomasin kuuntelevani Leon Russelin Stranger in a strange land -biisiä, hymyilin. Laulu kertoi minusta juuri sillä hetkellä. Olen muukalainen oudossa maassa. Leon tuskin lauloi minusta, mutta se ei haittaa. Onhan minulla enää pari viikkoa jäljellä ennen kotimatkaa.



Muita outoja sunnuntain muukalaisia voi kuulla täältä.


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Henkistä eksymistä

Yön pimeinä hetkinä herätessä pienetkin asiat muuttuvat valtaviksi vuoriksi. Vuoren ylittäminen unenpöppöröisenä tuntuu mahdottomalta. Kuitenkin aivot eivät luovuta vaan sitä huomaa olevansa täysin hereillä ja pohtivansa tätä ongelmaa, josta ei ole poispääsyä. Lopulta uni armahtaa ja aamulla saa herätä väsyneenä todetakseen, että kyllä kaikki järjestyy. Asioilla on tapana järjestyä.
Viime aikoina Blind Faithin loistava Can't find my way home on tuntunut mukavalta kuunneltavalta. Se kuullostaa mukavalta näin sunnuntai-aamunakin. Ulkona on harvinaisen kirkas päivä. Taidan lähteä pyöräilemään, kotimatkaa odotellessa.

Studioversio:



Liveversio, jossa varsinkin Ginger Baker näyttää miksi hän yksi maailman parhaista rumpaleista:



Muita sunnuntain henkisiä tienviittooja voi etsiä täältä.